Tarinapostaus+Carlyn kirje

HELP!! Carly lähetti kirjeen mutta en saa siitä selvää. Voitteko te auttaa? Tässä se tulee:

Huhhuh! Toivottavasti dsaatte selvää.

Jaahas, tuumasin, kun äidinkieli alkoi. Blaah, tylsää, ajattelin. Olin torkahtaa pulpettiin. Kohta alkaa loma, ajattelin onnellisena.  Haaveilin kesälomasta. Koulu on ohi, enää tämä tunti! Olin hermostunut. Meillä oli koe. Tavallisesti puhuin menemään, mutta nyt en saanut suustani sanaakaan. En lukenut kokeeseen! Ajattelin, että mitä jos ravistaisin  itseni hereille, ennen kuin nukahdan. Opettaja jakoi kokeet. Kun sain omani, aloitin heti. Ahkeroin koko tunnin. Vähät välitin että ympärillä pyörittiin ja pälistiin. Muut ovat jo valmiit. Kun olin valmis, huokaisin helpotuksesta. Näkemiin, opettaja! Huudahdin. Ja hyvää lomaa! Hän vastasi:Kiitos samoin!!    JIPPII! Huusin ulkona! Minä lähden Helsinkiin! JIPPII! Olin niin iloinen, että kaverini sanoivat: Hys, ei tarvi kuuluttaa sitä! _____________________________________
          Kolme tuntia myöhemmin:
 Hiphei! Nyt sitä mennään! Huusin kun menimme lentokoneeseen. Äiti sanoi: Älä innostu liikaa, Emily. Joo joo, vastasin.
________________________________
       Kolmetoista tuntia myöhemmin:
Kello 20.03. Menimme hotelliin ja nukuimme. Inhosin että siskoni Alice oli vieressäni. Siitä huolimatta nukahdin. Kun aamulla heräsin, menin pesulle ja hyppäsin vaatteisiini. Nyt aamupalalle! Kuulutin. Alicee! Herätyys! Huusin. Sitten ravistelin häntä. HERÄTYS! Kailotin. Alice hätkähti. Mitä?? Mitä ihm… EMILY! Nyt on aamupala, selitin. Se sulkeutuu jo tunnin päästä. Herätimme vanhemmat. He heräsivät,mutta koonovin hitaasti. Kello oli 8.00. Äitini huomasi sen. Pitäkää kiirettä! Äiti ravisteli isänkin hereille.
____________________________________
             20 minuuttia myöhemmin:
Vihdoinkin ruokaa. Olin kuolla nälkään. Ahmin ruokaa niin, että lopulta valitin mahakipua. Et olisi syönyt niin paljon, Alice moitti. Älä viitsi! Kivahdin siskolleni.  Äiti keskeytti riitamme ja sanoi: Kolme vaihtoehtoa: Linnanmäki, Heureka tai jatkamme matkaa Ouluun. Heinnaurenmäkae! Huusimme. Ei saa selvää. Arvon, menemmekö Heurekaan vai Linnanmäkeen. Äiti arpoi. Voittaja on… Jännitys tiivistyi. MOLEMMAT! Äiti huusi. JIPPII! Kummassa ensimmäisenä? Kysyin. Söimme vasta, joten ei Linnanmäkeen. Siellä saa vain vatsan sekaisin. Heurekaan siis! Alice huudahti. Jippii! Minä huudahdin. Nyt mennään! Kävimme katsomassa lukuisia vempeleitä ja hilavitkuttimia. NYT LINNANMÄKEEN!! Huusin. Niimpä. Mutta sitten nukkumaan, sillä lähdemme huomenna kahdelta aamulla Ouluun. Linnanmäessä söimme hattaraa ja joimme limsaa. Nyt mennään puiseen vuoristorataan, päätin. Huii!! Kiljahdin vuoristoradassa. Onneksi Ria ei tullut mukaan, koska hänellä olisi tullut paha olo, a- jattelin. Äiti, pian hotellille! Pitää soittaa Rialle! Ja ruokkia Tap-Tap! Tap-Tap on meidän perheen “apina”. Ei hän oikeasti ole apina,vaan hamsteri. Nauroin kun äiti huudahti: Niin tosiaan! Pitää ruokkia “apina”!! Isä nauroi minkä kerkesi. Heh,kannattaa  ruokkia meidän perheen ”apina” isä sanoi. Ja soita Rialle. Hänellä on jo varmaan ikävä sinua, Emily.
siinä oli vain yksi niistä miljoonista tarinoista joita olen kirjoittanut eikä se vieläkään loppunut